Äh, parempi pitää kiirettä

Punahilkka jatkoi matkaa ripeästi. Hän saapuikin isoäidin mökille jo hetkeä myöhemmin.

Se oli sievä pikkuinen mökki puiden keskellä. Punahilkka tiesi oven olevan aina auki, mutta koputti kuitenkin kohteliaisuuttaan. Kun vastausta ei kuulunut, hän koputti kovempaa ja uudelleen, sillä isoäidillä oli huonon näön lisäksi myös heikko kuulo.

Isoäiti lepäsi vuoteessa.

”No mutta Punahilkkako se siinä”, sanoi isoäiti. Hänen äänensä oli vähän käheämpi kuin mihin Punahilkka oli tottunut ja hän oli vetänyt yömyssyn syvälle päähänsä niin että kasvoja tuskin erotti sen alta.

Punahilkka laski eväskorin pöydälle ja istui jakkaralle isoäidin vuoteen viereen.

”Et kai nähnyt susia metsässä?” isoäiti kysyi.

”En, noudatin äidin neuvoa.”

”En, mutta ne pelkäävät enemmän minua.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s