Loppu 5

Punahilkka meni avaamaan, vaikka hänellä oli omat pahat aavistuksensa. Oven takana auringonpaisteessa seisoi sama susi, jonka Punahilkka oli nähnyt metsässä. Sen karvainen kuono värisi, kun se nuuski ilmaa.

”Mikä tuoksuu näin hyvältä?” susi kysyi.

”Minä olin juuri leipomassa mustikkapiirakkaa”, sanoi Punahilkka.

Susi näytti hetkeksi kokonaan unohtaneen olevansa peto ja aikoneensa syödä suihinsa sekä isoäidin että Punahilkan – se vilkuili nälkäisenä kohti uunia, jossa piirakka paistui.

Punahilkka meni ottamaan piirakan uunista ja leikkasi siitä ison palan sudelle. Hän sanoi, että susi saisi loputkin ja reseptin, jos menisi johonkin toiseen metsään, mieluiten suojelualueelle, jossa saisi liikkua rauhassa mutta kaukana kylistä.

Hetken tuumailtuaan susi suostui, eikä enää palannut takaisin.

LOPPU

Palaa tästä takaisin alkuperäiseen artikkeliin.